PERFORMANCE PROPOSALS ON CULTURAL HERITAGE (2021)
Konsepti, dramaturgia ja esitys: Suvi Tuominen
Kanssaesiintyjät: Arkeologian emeritusprofessori Milton Nuñez, tanssija ja performanssitaiteilija Dash Che, mediataiteilija Sini Henttu, äänitaiteilija Oula Rytkönen sekä kuraattori Riikka Thitz
Performanssi kesti 90–120 minuuttia ja jakautui kolmeen osaan, jotka johdattivat yleisön Suomen kansallismuseon eri tiloihin. Teos alkoi museon sisäpihalla, jossa yleisö kokoontui ja esiintyjät ottivat heidät vastaan. Toinen osa sijoittui museon aulaan, jossa Suvi Tuominen ja arkeologian emeritusprofessori Milton Nuñez kävivät pitkäkestoisen keskustelun arkeologian historiasta sekä Nuñezin omista kokemuksista tieteenalan parissa. Kolmas osa tapahtui museon esihistorian näyttelyssä, joka sijaitsee kellarikerroksessa.
Performanssin dramaturgia johdatti yleisöä vähitellen kohti museoympäristön epistemologista häiriötä. Keskustelu Nuñezin kanssa nosti esiin yhden arkeologian merkittävimmistä viimeaikaisista murroksista: muinais-DNA-tutkimuksen ja sen yhteydet kasvonrekonstruktioteknologioihin. Laskennalliseen historiaan, tieteelliseen visualisointiin ja dataohjautuviin menneisyyden tulkintoihin liittyvät kysymykset jätettiin tarkoituksellisesti avoimiksi.
Keskustelun jälkeen yleisö siirtyi esihistorian näyttelyyn, jossa heitä kannustettiin kulkemaan tilassa omatoimisesti ennen esiintyjien interventioiden alkamista. Yksi interventioista kohdistui näyttelyn mediapintoihin. Näytöillä esitettiin alun perin videoita näyttelijöistä esittämässä rekonstruoituja kivikautisia elämäntilanteita. Nämä videot korvattiin tallenteilla, joissa Tuominen tanssi TikTok-tansseja. Toisessa interventiossa näyttelyn valaistus sammutettiin, jolloin tilaan jäivät näkyviin ainoastaan näyttöjen hohtavat valot. Arkeologisten esineiden vetäytyessä pimeyteen TikTok-videoista tuli näyttelytilan hallitsevin visuaalinen elementti. Performanssin loppupuolella Tuominen ilmestyi tilaan selfie-maski tai -kypärä yllään, mikä käynnisti teoksen viimeisen tanssiosuuden.
Näiden interventioiden kautta teos tarkasteli, kuinka nykyteknologiat muokkaavat käsityksiämme menneisyydestä, sekä nosti esiin jännitteitä tieteellisen rekonstruktion, digitaalisen itsensä esittämisen ja kehollisen performanssin välillä. Performanssi muutti museon historiallista varmuutta tuottavasta paikasta spekulaation tilaksi ja kutsui yleisön pohtimaan uudelleen, miten arkeologista tietoa tuotetaan, välitetään ja koetaan.
Kuvat: Vincent Roumagnac, Matti Sten, Marko Marila